Kuvakkeita klikkaamalla saat lisätietoa retkestä

Kertomuksia reissusta julkaistaan vaelluksen aikana Retki-lehdessä

Matka alkoi elokuussa 2019

1.3.2020 Kvikkjokk, Ruotsi

   Edellisestä päivityksestä onkin jo vierähtänyt aikaa, onhan nyt jo retken 211. päivä. Matka on edennyt Kaaresuvannolta Kiirunan ja Jokimukan kautta Kvikkjokkin kylään Sarekin kansallispuiston liepeille saakka. Retken puoliväli sekä ajallisesti että matkallisesti tuli ja meni. Jatkossa suunta on takaisin kohti pohjoista. Reissu alkaa siis kääntyä hiljalleen kohti väistämätöntä loppuaan. 
   Matka on Kaaresuvannon jälkeen edennyt suunnitelmien mukaan lukuunottamatta yhtä flunssaa, josta onneksi toivuin suht nopeasti. Joulu meni kuitenkin sairastaessa. Raskaimmat päivät vietin marras-joulukuun vaihteessa Kiirunan kunnan pohjoisosien tuntureilla. Vastapainoksi nautiskelin tammikuussa pari leppoisaa viikkoa talvileirissä Jokimukan seudulla. Odotusten vastaisesti kunnon pakkasjaksoa ei tänä talvena tullut ollenkaan. Matalin mitattu pakkaslukema on edelleen marraskuulta, -29,3 astetta. Kalusto on kestänyt kovaa käyttöä hienosti. Tähän mennessä ainoa merkittävä varusterikko on kohdannut ruokatermosta. Tarkempi selonteko talven tapahtumista ilmestyy tulevassa Retki-lehden numerossa 3/2020.
   Sydäntalvi on nyt taittunut, päivisin aurinko lämmittää ja valoa riittää. Ympäristö muuttuu nyt nopeasti ja sitä myöten myös elämä erämaassa muuttuu viikko viikolta miellyttävämmäksi. Aurinkolasit ovat jo välttämätön varuste. Pitkän pimeän vuodenajan jälkeen on upeaa, kun aamupuuhat saa tehdä ilman otsalamppua ja hiihtopäivän jälkeen valoisaa aikaa on vaikkapa pientä kuvausretkeä varten.
   Metsissä lunta on nyt paljon, mikä tekee nuotiokuoppien kaivamisesta ja polttopuun etsimisestä jo työlästä. Minulle se ei ole enää ongelma, sillä Kvikkjokkista lähdettyäni vietän seuraavat pari kuukautta pääasiassa avotunturissa. Edessä on telttaelämää ja pitkiä hiihtopäiviä sekä toivon mukaan myös auringonpaistetta ja aikaa pilkkimiseen. Kevät, virtaava vesi ja muuttolintujen paluu alkavat jo kangastella mielessä, mutta nyt en odota mitään niin paljon kuin tuoretta kalaa!

17.11.2019 Karesuando, Ruotsi

   107 päivää, 4 etappia ja 800 kilometriä vuoden retkestä on takana. Matkaa on tehty Jäämeren rannalta pitkin Suomen ja Norjan syrjäisimpiä erämaita aina Muonionjoelle asti. Samalla kesä taittui hitaasti syksyksi, joka päättyi rytinällä saapuneeseen talveen. Auringon kaari taivaalla on käynyt päivä päivältä matalammaksi kadotakseen pian kokonaan horisontin taakse. 
   Tähän mennessä retki on sujunut suunnitelman mukaisesti. Kesä ja syksy olivat lumoavaa aikaa luonnon jatkuvan muutoksen keskellä. Oli hienoa elää talven tulo, mutta aikaisuudessaan se asetti omat haasteensa keveälle syyskalustolle. Viimeisin eli 4. etappi Lismasta Kaaresuvannolle olikin tähän mennessä raskain. Samalla se oli yksi mielenkiintoisimmista ajanjaksoistani erämaassa koskaan. Enpä ole ennen ollut hiihtovaelluksella lokakuussa!
   Takana on jo nyt valtavasti kokemuksia ja hienoja hetkiä, joista riittäisi tarinaa ties kuinka monelle iltanuotiolle. Kuvia ja videoita on kertynyt niin paljon, ettei huoltopisteissä vietetty aika riitä niiden läpikäymiseen. Myös kirjoitustyö on vienyt oman aikansa. Tulevassa Retki-lehden numerossa 10/2019 ilmestyykin tarina ensimmäisestä kolmen kuukauden jaksosta Vuoden Vaelluksella. Galleriassa on nähtävissä joitakin kuvia matkan varrelta. 
   Tästä eteenpäin reissun luonne muuttuu huomattavasti. Ensimmäistä etappia lukuunottamatta retki on ollut vaellusta kaksistaan. Nyt jatkan matkaa yksin, mikä vaatinee huomattavaa sopeutumista. Huolenpitäjää ja tsempparia ei enää ole. Huonoista hetkistä ja pehmeästä hangesta on jaksettava nousta omin voimin ylös. Toisena muutoksena siirryn nyt täydellisen talvikaluston käyttöön. Näkemiin rinkka ja liukulumikengät, tervetuloa ahkio ja pitkät sukset!
   Matka jatkuu muutaman huoltopäivän ja reippaan kaloritankkauksen jälkeen Pohjois-Ruotsin valtaviin erämaihin. Edessä lienee lisää hienoja kokemuksia ja luontoelämyksiä, mutta myös mielenkiintoisia haasteita hankalien keliolosuhteiden ja alkavan kaamoksen edessä. Jännittäviä aikoja on siis edessä!

1.8.2019 Vaelluksen logistiikkakeskus, Ranua

   Kaikki valmistelut Vuoden Vaellusta varten on viimein tehty ja pitkä matka on alkamassa. Valtavat määrät eväitä ja erilaisia varusteita on pakattuna muoviin ja pahvilaatikoihin. Rinkka odottaa lähtöä ovensuussa. Normaali kaupunkielämä on sullottu ahtaaseen varastoon ja kohta myös puhelin ja internet jäävät kuukausien ajaksi tauolle. Tuntuu oudolta, kun avainnippuakaan ei enää ole huolehdittavana. 
   Olo on huoleton ja levollinen, vaikka edessä on vuosi kulkurinelämää ilman varmuutta tulevien viikkojen ja kuukausien tapahtumista. Puhumattakaan tietysti tulevasta väliaikaisesta elintason romahduksesta. Kova peti, saastaiset vaatteet sekä ajoittainen nälkä, kylmä ja yksinäisyys ovat kuitenkin varsin merkityksettömiä asioita sen rinnalla, että saan mahdollisuuden mahtavaan luontokokemukseen ja voin elää vuoden juuri niin kuin haluan siellä, missä parhaiten viihdyn.
   Vuosien suunnittelun ja harjoittelun sekä työläiden valmistelujen jälkeen olen siis vihdoin saapunut tähän kummalliseen pisteeseen. Yksin en ole tietenkään tähän päässyt. Siksipä esitän suuret kiitokset kaikille niille ihmisille ja tahoille, jotka ovat olleet auttamassa minua matkaan.
   Ensimmäinen juttu Vuoden Vaelluksesta ilmestyy Retki-Lehdessä numero 8/19. Siinä kerron tarkemmin siitä, miten olen päätynyt tähän projektiin ja kuinka olen siihen valmistautunut. Lyhennelmä luettavissa tästä linkistä. Jatkoa jutulle seuraa matkan aikana.
   Kaikki on valmista eikä kiirettä ole enää mihinkään. Nyt tarvitsee vain nauttia lähdön tunnelmasta ennen siirtymistä Pohjois-Norjaan. Lisäksi täytyy tietysti saunoa pitkään ja hartaasti, sillä seuraaviin löylyihin on pitkä aika!

www.vuodenvaellus.fi. Kaikki oikeudet pidätetään.

Ota yhteyttä: erno@vuodenvaellus.fi